Hätähuuto
Mistäköhän aloittaisin…
No palataan viime elokuuhun.
Olimme silloisen avopuolisoni kanssa löytäneet juuri uuden asunnon mihin oli muutto syyskuussa. Kummatkin todella innoissaan uudesta asunnosta tai niin ainakin luulin.
Koitti elokuun toinen päivä kunnes koko elämä romahti.
Avopuoliso petti ja salaili asiaa.
Alkoivat univaikeudet ja itsetuhoiset ajatukset että mikä minussa on vikana.
Kaksi viikkoa eron jälkeen läheinen ihminen kuoli yllättäen. Tämä vei kaiken pienen ilon elämästä lopullisesti ja tähän vielä päälle työtkin loppuivat.
Aloin viillellä ja oli myös hengenlähtö todella lähellä mutta hyvä ystävä sattui painamaan summeria ja ajatukset siirtyivät.
Hän sai puhuttua minulle järkeä ja lähdin päivystykseen puhumaan tilanteesta ja se auttoi.
Kului aikaa ja aloin voida paremmin.
Tapasin uuden mukavan ihmisen jota aloin tapailla. Olemme tapailleet nyt noin 4kk.
Hänellä myös rankka entinen suhde joten olemme edenneet rauhassa ja en uskoisi hänen satuttavan minua tämän johdosta.
Tämä ilta muutti kaiken.
Sain salaa kuulla että hän tapaillee myös kahta muuta ja on tapailumme aikana lähtenyt viihteeltä ”tuttunsa” kanssa samalla taksilla kotiin.
Tulin jälleen petetyksi.
Hän ei itse myönnä minulle asiaa, samoin kun ei myöskään muita tapailuitaan.
Ja kun luottamukseni on muutenkin ollut heikko niin tämä alkaa olla viimeinen niitti.
Mä en yksinkertaisesti jaksa enään.
Tykästyin ehkä, jopa hiukan rakastuin ja taas kohtaloni on tämä.
En tiedä jaksanko enään olla täällä mutta yritän parhaani ja jos tämä sattui jäämään ensimmäiseksi ja viimeiseksi ”blogiksi” en luultavasti enää jaksanut.
